lukuvuoden päättymistunnelmia

Magneetit ihanasta Valkoisesta verannasta

Viimeistä viikkoa koulumaailmassa viedään.

Koko toukokuun on jo ollut monenlaista muutosta lukujärjestyksessä.
Tämä viikko menee kenraaliharjoituksissa, pesismatsissa, juhlassa... 

Viikko takaperin oli Tarmo-juoksu. Siellä kilometrin metsäreittiä juostiin itkukurkussa, vaikka kuulemma mukavaa oli ollut.

 Ensimmäisiä todellisia juoksukilpailuja.

Vielä viisi yötä. Ja kesälaitumille he rientävät. 

 Sen mielettömän ilon ja vapauden tunteen lisäksi koulun päättymiseen liittyy usein haikeuttakin. Luopumista. 

Jotain tärkeää saadaan päätökseen.

Pari asiaa hiertää meidän perheessä. 

Lasten tärkeät kaverit muuttavat. Juuri he, kenen kanssa he ovat viettäneet paljon aikaa, kokeneet ystävyyttä.

Pojan koulukaveri muuttaa Texasiin.
Tyttö on ollut kahden tytön kanssa paljon. Nyt toinen heistä lähtee moneksi vuodeksi Luxemburghiin, ja toinen lähtee uuden kodin rakentamisen takia.
Näitä surullisia asioita olemme käsitelleet monena päivänä.
Nyt on jo ikävä. Hyviä leikkejä on paljon takana. 

He kyselevät, miksi muuttavat, miksi tekevät sellaisia ratkaisuja, näemmekö heitä enää koskaan?
Äitiäkin koskettaa, raastaakin. Olenhan heidän toveruutta seurannut.

Vuodessa on tapahtunut paljon kasvua. Oppimista. Henkisestikin. Liikuttavaa ja niin ihanaa. He pärjäävät. Onnellista ja kiitollista.