Syksy

Elokuu.
Vanha nainen tiellä
selkä kumarassa
puhuu ohravainiolle.
Päät nuokkuvat.

T. Aho

Luonto tarjoaa parastaan. Kauneuttaan.

leikkiä

Lastenhuoneesta laulua

meluisalla vyyhdellä

epäsävelellä

epäsanoituksella

 

hymyn ääni nostaa pääni

isän silmissä puro

kuuletko tuon
ei noin voi laulaa
kukaan onneton.


-tuntematon-

 

kävelyllä

Sieltä se saapuu, 

ylpeydestä säteillen, 

omin jaloin edeten.

Se pysähtyy, horjahtaa, 

pyllähtää sievästi.

Säteilee. Kohentautuu.

Ylös taas. Alahan tulla, 

kyllä sinä osaat!

Ja se osaa - seisoo, 

huojuu hieman, tarrautuu

polviisi. Tuo suoritus on

kyllä karkin arvoinen.

Ja suukon.♥

P. Brown

hei hei kesä

Tätä kuvaa katsoessa, tulee väistämättä kaiho mieli.

Onko kesä oikeesti takana, täytyykö nyt viimeistään jättää hyvästit.

Kesä, se vuodenaika, jota aina niin kovasti odotetaan ja joka aina yllättääkin lyhykäisyydellään.

Se on kuin piristysruiske monelle suomalaiselle. Minulle ainakin. 

Kesä on tavallaan niin vilkas. Aina uusia tuulia tuova, mutta myös kauniin perinteikäs. Ja iloinen. Paljon iloisia värejä, lämpöä. Jälleennäkemisiä, kaukana asuvien kohtaamisia, joita talvella muistellaan.

Hyvin tärkeä vuodenaika. Niin lyhyt vain, siksi varmaankin se piristysruiske.

 

Syksyyn nyt. Sen tajuaminen haikeuttaa aina. Vaikka se onkin ihan kiva ja hyvä asia.

 

Astutaan sisätiloihin. Kynttilät liittyvät iltaseuraksi. Lämpöä haetaan sisältä. Lankakerät ja lukemattomat kirjat, hyvä musiikki, viltit kutsuvat.

Syysilman kuulaus ja raikkaus ovat jotain aivan erityistä, luovat aivan oman tunnelmansa. Tekee mieli kutsua ihmisiä kylään ja mennä kylään.

Tästä kaihomielisyydestä huolimatta olen kuitenkin aika valmis vastaanottamaan syksyä. Tämä runo "lohduttaa".:)

 

Syysomenain tuoksu
keltaisten lehtien hilpeä juoksu
kuin anteeksi pyytäin
oomme hetken poissa
mutta palaamme jälleen
kun
lumen valkea vaippa
on käynyt ja mennyt'
siksi
ikävöi kesää en nyt.

 



pieni minni

Sen kasvot kirkastuvat, kun sinä -

kaikessa tavanomaisuudessasi - tulet näkyviin.

Sinun laulusi riemastuttavat sitä.

Juuri sinä pystyt tyynnyttämään sen uneen, 

ajamaan tiehensä sen kauhut, 

kohottamaan sen kyynelistä nauruun.

Se on niin kaunis, niin hassu, 

niin innokas, niin päättäväinen.

Ja se rakastaa sinua koko sydämestään.

 

Pam Brown

 

Näin me edistytään, kehitytään ja tutkaillaan. Kuljetaan äitin perässä, seurataan hänen touhuja, istahdetaan, noustaan polvilleen. Opitaan koko ajan.

Iloitaan kaikesta uudesta. Ilostutetaan ympärillä olevia.

Maistellaan kaikkea jännää. Kaivataan syliä. 

Nautitaan huolenpidosta.

Murehditaan vain hampaiden puhkeamista, öisin. Kutittaa niin, että valvotuttaa.

 

matkalta.

Matkalla juhliin. Automatkan on hyvä matkustaa rentona.

Takapenkkiläinen.

Etupenkkiläinen.

Hääjuhlaan.

Kummitädille 8-vuotias teki kortin.

Suuri Kiitos hääparille, kun saimme olla mukana tärkeissä juhlissa. Mukavat, niin hääparin näköiset häät olivat. Niin se vain menee. Ihanaa, ja juuri siksi niin hienoa. Pidän, että ihmiset pitävät omasta tyylistään kiinni. Omaan makuun kannattaa luottaa. Se on aina se paras juttu.

Vähiin jäi häissä kuvaaminen. Ne vähäisetkin kuvat olivat huonoja.

 7 kk:n ikäinen neiti piti huolen, että hänen kanssa ollaan. Neiti oppi matkalla konttaamisen jalon taidon.

Hienoa oli käydä hääkirkossamme, siellä myös esikoisemme kastettiin.♥

häihin

Saimme koko perhe kutsun häihin. Olimme hyvin ilahtuneita, että lapsetkin pääsevät. Ihanaa on lapsen kokea pienen ihmisen näkövinkkelistä häät... morsian on kuin prinsessa, sulhanen kuin prinssi. 

Itse muistan lapsuudessani koetut häät hyvin tarkasti. Heidän kampaukset, puvut ja melkein jopa päivämäärät.

Muistan, kenellä oli kruunu, kenellä tiara, ja miten eräs sulhanen kiekaisi hauskasti jännityksissään "tahdon".

Kutsut ovat mielenkiintoisia. Ne kertovat jotain pariskunnasta, heidän mausta, ja heistä jopa ihmisinä.

Ne kertovat myös jotain häiden koristuksista ja tunnelmista.

Kutsuun on yleensä panostettu, sitä on mietitty pitkään. Niiden takia jo arvostan sitä erityisesti. Se on kodin kaunis koriste. Sisältää paljon tärkeää asiaa.

Canto dí rosígnolo

Kuuntele satakieltä, 

joka suloisesti laulaa.

Kuka lieneekään antanut sille

niin paljon henkevyyttä, niin paljon ääntä

tuohon pikkuiseen nokkaan.

Ja opettanut sen hengittämään musiikkia.

Milloin hitaasti, 

milloin kiirehtien, milloin kootusti, milloin ripotellen.

Kuule kuinka se lupaa ja sitten taas kieltää.

Toisinaan se punoutuu ja kietoutuu, joskus päästää irti.

Jonkin aikaa se kuikailee itsekseen

ja sitten levittää laulunsa ilmoihin.

Kirkkaasti ja täyteläisesti, 

raskaasti ja ohuesti, kiiveten ja laskeutuen, 

pidätellen, irtipäästäen, 

kiristyen ja pehmentyen.

Kaiken tämän voi tehdä vain

r a k k a u s.

nuoruudesta

Miksi aina sanotaan:

Nuoruus on elämässä ihaninta.

Tuulen laulua, auringon

leikkiä nurmella.

Miksi, vanhemmat, huokaatte:

Ollapa vielä nuori, 

silloin oli kaikki niin helppoa, 

taivaskin sinisempi, avarampi.

Ettekö muista enää,

 että nuoruus

on yhtä vuorovetten leikkiä?

Nousevaa, laskevaa

ja niin epävakaista

kuin lokakuun tuuli.

A. Koivukangas

kesälaitumille

Kielot, niiden tuoksu ja koulun loppuminen kuuluvat vaan niin yhteen.

Lasta ei kasvateta siksi, 

että hän olisi mahdollisimman

mukava ja vaivaton meille, 

vaan siksi, että hän terveenä ja väkevänä voisi

täyttää tulevan paikkansa 

ja löytää itsensä.

Maria Jotuni

vapautta

Juhannuspäivänä 8 vuotta täyttävän pojan elämä on rentoa.

Aamulla voidaan herätä jo seitsemältä tai jo paljon sitä ennen. 

Katsotaan netistä edellisenä päivänä tehtyjä maaleja.

Tänään hyvä uutinen oli "Chelsea voitti Mestarien liigan".

Sitten katsottiin kelloa. Kolme tuntia vielä, niin pystyy hakea kaveria ulos pelaamaan. Maalit, pallot, mailat odottivat valmiina oven edessä. Odotellessa oli hyvä pelata uunoa.

Toissa päivänä saatiin ensimmäinen kalasaalis kotiin.

Kahdeksan fisua, ja se muikea onnellinen, kaunis ilme.

Joskus heräämme siihen, kun kohta 8-v ja 6 v neiti pelaavat juuri silloin seiskan jälkeen tiukkaan sävyyn Afrikan tähteä.

Milloin toinen on rikkonut sääntöjä, tai milloin toinen on ärsyyntynyt toisen hyväonnisuuteen. Se aamutuimainen sanan vaihto ei ole aina laulua korvalle, jos se sattuu toimimaan herätyskellona. Vaikkakin aina hetken päästä herätyksestä alkaa vain hymyilyttää. Minun lapseni ovat jo noin isoja. Osaavat sääntöjä, ja pelaavat ilman meitä. Ja "antavat" meidän muiden nukkua. Näiden Afrikan pelien jälkeen lähdetään usein koulutielle.

Lapsuusaika on kultaista aikaa. Sitä on ihana muistella.

 Antakaamme lapsille se vapaus.

Tuntuu hyvin kaukaiselta jo se oma aika, kun kalenterissa ei ollut mitään. Aamulla herätessä ei tarvinnut miettiä niitä pakollisia tekemisiä.

Sitä meni sinne, minne tuuli ja oma mieli vei.

Kun lapsi kasvaa, tulee aika, jolloin on hyvä päästää häntä vähän kauemmaksi. Se on uusi aika vanhemmille. Jännittävääkin.
On luotettava lapsoseen.

 

Tahtoisin tehdä puutarhan
Sinulle vartavasten.
Sillä se on tarkoitettu
iloksi pienten lasten.

Koivut loihtisin prinsessoiksi,
kuuset hyviksi haltijoiksi.
Ja sellaisia kukkia jotka
tuutivat keijukaislapsia
minä kylväisin puiden alle.

Niissä puissa kasvaisi satuja
ja hauskoja tarinoita
niissä olisi ilon marjoja
ja onnen omenoita.

Jos suojelusenkelin taimia
minä vielä jostain saisin,
niin polkusi varret aivan täyteen
niitä istuttaisin.
Sen puutarhan portin lukitsisin
ja avaimet käteesi toisin.
Kunpa ne suojelusenkelit
minä Sinulle antaa voisin!

keskiviikkona



kotikuvia,  sisäelostelussa napattuja

Meillä edelleen pieni sairastaa.

Korvatulehdukseen saatiin lääkitys. Toivottavasti tepsii ja saataisiin pikkuinen kuntoon, että täältä sisäilmoista pääsisi näin päiväsaikaankin hengittämään ulkoilmaa.

Pikkuisen flunssailu ei ole mitään mukavaa. Rikkonaiset päivä- ja yöunet rasittavat. Toinen ei voi rauhassa nauttia unesta.

Yskä tai tukkoinen nenä keskeyttävät. Pikkuraasu.

Vaivoista huolimatta hän jaksaa hymyillä. Nauraa, räkättääkin. :) Niin elämän iloa täynnä.

Ymmärrän ajatuksen, että pöpöjä liikkuu joka puolella, ei niiltä voi välttyä. Ei voi.

 Mutta jos tietää, että kantaa jotain tautia, miksi lähteä liikkeelle. Ja varsinkaan vauvaperheeseen.. Siinä kohtaa ajatus "pöpöjä liikkuu joka puolella..", ei toimi.

Rauhassa olisi hyvä sairastaa, ja levätä.
Menoihin ehtii.

Ei näitä sanoja

saa järjestykseen.

Tilastot tekemättä,

lapsi sairastaa neljättä päivää ja

sinä sanot:

mitään ei ole jäänyt elämättä.

T. Aho

(meidän pieni on sairastanut kohta kuukauden, silti tuntemiseni on sama, onneksi.)

äitienpäiväaattona

 Oi äiti armas

Oi äiti armas mä kiitän sua,

niin monet yöt sinä tähtein valvoit.

Niin aina hellästi vaalit mua,

vaik huolet murheet sun mieltäs kalvoi.

Ja kiitos ain että rukoilit,

mun puolestain syömmes uhrasit.

Oi äiti armas mä kiitän sua.

Ilmari Hannikainen
(laulu, jonka sanoitti ja sävelsi omalle äidilleen)

kauneudeksi

Kevät

Se pulppuaa purona puitten alla
se livertää leivona taivahalla.
Se sinkoaa silmiini säihkyvän säteen
se kasvattaa kukkasen kulkijan käteen.

Se laineena laulaa, se käkenä kukkuu,
se itkee ja nauraa, valvoo ja nukkuu.
Se utuisen unelman onnesta antaa
se lempeä lupaa, se kaihoa kantaa!

Annikki Kujala

                          

  

Luonnon kuulumisia meidän seutuvilta.

 ♥  Ihanaa äitienpäiväviikonloppua ♥

veteraanipäivänä

Jos aina yrittää selitellä ja perustella

ei jää tilaa elämälle.

  

Ei puhuta paljon.

Kuunnellaan.

Joku avaa ovea,

sanoilla lukittua.

  

Ikkunassa lämmin valo.

Sisällä eletyn päivän kaikki hetket.

Avaan oven,

kuljen varovasti

pienten kenkien kunniakujaa.

(T.Aho)