kukat

Mieli on kuin kukka
en tahdo,
että sitä nypitään
kuin päivänkakkaraa.

Rakastan, en rakasta.

Lilja Väyrynen


p.s. tämä neiti löytyy useimmiten kukkien joukosta.

otsikko

Tähän postiin en keksinyt otsikkoa.
Otsikko on sitten otsikko. :) 

Asiaa ei nyt ole, mutta tuntui, että pitää näitä kukkia nyt laittaa talteen tänne.;)

Nämä kun saavat sydämen sykkimään iloiseen tahtiin. Ja ihania ajatuksia ja onnellista raikasta ja kaikkea positiivista hyvää tuovat ihmislapsen eloon.

Kiitos kevätkesä.

Piha ja Plantagen kutsuvat.

löytöjä

Siitä on vuosi, kun viimeksi tavattiin.
Uskollisesti te aina näyttäydytte, ja ihastutatte.
Annatte toivoa tulevasta lämmöstä.

Lämpöä sitä kaipaa, ei paahtavaa aurinkoa.
Nämä ajat ovat ihanaa alkua sille alkukesälle, jolloin
ilma on raikasta, mutta ei kuumaa.
Ja on helppoa hengittää.

amaryllis

Pienen käsi kävi kukassa, joka oli juuri puhkeamassa kukkaan.
Se kaatui, ja taittui.
Irrotin nuput.
Kukkivat edelleen.
 Nuput puhkeavat vuorollansa.
Kaunista silmälle sittenkin.

Nyt odotan, lähteekö Amaryllis runkoineen uusiksi kukoistamaan. Ilmaantuisiko sieltä uusia nuppuja.
Viime vuonna Amaryllikseni oli ihmeellinen, aina teetti uutta kukkaa. Nautimme siitä kauan.

 

Oikeenkin Onnellista,
kaunista jo alkanutta uutta vuotta kaikelle kansalle tämän ihmekukan merkeissä!

Epäonnistumisten jälkeen aina noustaan, opitaan niistä, ja ollaan entistä upeempia ja kauniimpia pitkään ja hartaasti.  :)
Kuten tuo Amarylliksen kohtalo ;).
 Olkoonkin muistutuksena tulevalle vuodelle..

kukkaa

Ikea on hyvä kukkakauppa.

 

On hyvin harmaata, tuolla ulkona.

Tässä talossa nyt kudotaan.

 

Ihania käsityöhetkiä, lukuhetkiä, kynttilähetkiä, tapaamisia, mitä muita tekemisiä tällaisilla ilmoilla nyt keksitäänkään, niin nautitaan!

 

 

 

 

syyshortensia

Hyvin hyvin kaunis kukka. Sitä on mukava ihastella sisätiloissakin. Pitkin talveakin katsella, kuivatettuina.

Omat kuivatetut olisi jo aika uusia.

 

 

 Poika hetki sitten sanoi,

"isä, serkkuni 11-vuotias luokkakaveri on kuollut".

Metsästysreissulla vahinkolaukaisuun.

Poika oli siis se, josta lehdestä luin aiemmin. Tapaus tulikin lähelle.

Kuinka monella on nyt suru.

 Perheellä. Niillä nuorilla koululaisilla. Yhtäkkiä kaverin pulpettipaikka onkin tyhjä. Hiljaiseksi, sanattomaksi asettaa. Kaikki voi tapahtua niin äkkiä.

 

Siksi juuri, katsotaan ympärille. Iloitaan ja arvostetaan. Rakastetaan ja välitetään. Pysähdytään.

Annetaan aikaa.

 

 

 

 

 

 

  



syksyn arkea

 

kukkia.

 

 

 

 

 



päiväkahvittelun

iloksi.

ilahduttajat,

postinkantaja sekä upean upea lähikauppamme Lidl.

kesälaitumille

Kielot, niiden tuoksu ja koulun loppuminen kuuluvat vaan niin yhteen.

Lasta ei kasvateta siksi, 

että hän olisi mahdollisimman

mukava ja vaivaton meille, 

vaan siksi, että hän terveenä ja väkevänä voisi

täyttää tulevan paikkansa 

ja löytää itsensä.

Maria Jotuni

lukuvuoden päättymistunnelmia

Magneetit ihanasta Valkoisesta verannasta

Viimeistä viikkoa koulumaailmassa viedään.

Koko toukokuun on jo ollut monenlaista muutosta lukujärjestyksessä.
Tämä viikko menee kenraaliharjoituksissa, pesismatsissa, juhlassa... 

Viikko takaperin oli Tarmo-juoksu. Siellä kilometrin metsäreittiä juostiin itkukurkussa, vaikka kuulemma mukavaa oli ollut.

 Ensimmäisiä todellisia juoksukilpailuja.

Vielä viisi yötä. Ja kesälaitumille he rientävät. 

 Sen mielettömän ilon ja vapauden tunteen lisäksi koulun päättymiseen liittyy usein haikeuttakin. Luopumista. 

Jotain tärkeää saadaan päätökseen.

Pari asiaa hiertää meidän perheessä. 

Lasten tärkeät kaverit muuttavat. Juuri he, kenen kanssa he ovat viettäneet paljon aikaa, kokeneet ystävyyttä.

Pojan koulukaveri muuttaa Texasiin.
Tyttö on ollut kahden tytön kanssa paljon. Nyt toinen heistä lähtee moneksi vuodeksi Luxemburghiin, ja toinen lähtee uuden kodin rakentamisen takia.
Näitä surullisia asioita olemme käsitelleet monena päivänä.
Nyt on jo ikävä. Hyviä leikkejä on paljon takana. 

He kyselevät, miksi muuttavat, miksi tekevät sellaisia ratkaisuja, näemmekö heitä enää koskaan?
Äitiäkin koskettaa, raastaakin. Olenhan heidän toveruutta seurannut.

Vuodessa on tapahtunut paljon kasvua. Oppimista. Henkisestikin. Liikuttavaa ja niin ihanaa. He pärjäävät. Onnellista ja kiitollista.

kesäpäivää

pyykit ulkoilma kuivattaa

linnut kilvan laulaa

jalkapallot, sählypallot pyörii

jäätelöä, jäätelöä

iloisia silmiä

keinumista

leppäkerttujen pyydystämistä

nenänpäät keltaisina voikukkien tuoksuttelusta

ulkona läksyjen tekoa

lasten äänet raikaa

kengät jalkaan vaan ja menoksi

ja vettä, janottaa

pikkuinen ihmettelee, mitä tämä on

- on alkanut elämäsi ensimmäinen kesä!

helatorstaina

ulkokukkia

Eletään kukkien kulta-aikaa.

Joka vuosi olen tehnyt varman valinnan.

Valkoiset petuniat.

Ne kestävät, kunhan vaan jaksan antaa vettä ja eliksiiriä.

Ja nyppiä ne vanhat, jo kukkineet kukat pois.

Tänä vuonna tein poikkeuksen värin suhteen.
Kaupassa ihastuin vaaleanpunaisen ja violetin siniseen yhdistelmään. Mutta nyt näyttäisi siltä, että tuo tummempi kukka raivaa itselleen tilaa ja vaaleanpunainen tahtoo jäädä varjoon. Vaikka juuri toisin päin kaavailin. Ja tummempaa tästä syystä ostin vähemmän.
Saas nähdä, oliko huono valinta.
Olisiko ollut sittenkin parempi yhdistelmä: valkoinen-vaaleanpunainen. Varmempi ainakin.

Katsotaan miten käy. Vaihdanko. Siirränkö tummat petuniat yksittäisiin ruukkuihin.

Harvoin uskallan asioissa repäistä. Luotan niihin vanhoihin kaavoihin, näinkin pienissä asioissa. Kukkia kuitenkin katselen joka päivä, haluan niiden olevan mieleiset. :)

Tällaisia kukka-ajatuksia tänään. Hyvää torstaita!

            

kummajainen

Mikäs puu-/pensaslajike tämä on? Törmäsin siihen tutulla lenkkipolulla. En onnistu muistamaan, millainen lajike siinä kasvoi viime kesänä. Asia jäi mietittymään.

Jälleen kerran uuden viikon alku on edessä. Koulua on jäljellä enää muutama hassu viikko. Nyt eletään sitä ihanaa aikaa. Äitienpäiväkahvituksia, kevätjuhlaharjoitteluja, helatorstaita yms. erikoispäiviä.
Hyppynarujen pyöritystä, pyörällä viilettämistä, viljelypalstan siivousta ja muokkausta...
Ja tulevan kesän suunnittelua.

Kello on jo liikaa aamuvirkulle ihmistyypille. Täytyy lopettaa ajatusten juoksuttamisen. Hyvän, ikimuistoisen sukulaistäytteisen viikonlopun on mukava päättää ja tallentaa ne ihanat hetket paikkaan, josta niitä on helppo muistella. 

Kaikkea hyvää kohta alkavaan viikkoon 19!

minä

ihanuutta

Tunne, kun saat nukkua pitkän yön, pitkissä jaksoissa. Eikä pieni herätä. Flunssaisten rikkonaisten öiden jälkeen sen arvo nousee huikeisiin svääreihin. Uusi päivä, uudistunein mielin. Tervetuloa.

 

Vuokot ovat ihastuttavia. Ulkoillessa, mieli keventyy ja kirkastuu PALJON, kun teitä kohtaa.

Vuosi kun viimeksi tavattiin.

Pienet kädet toivat niitä minulle.

Muistelisin, että sinivuokkoja ei tulisi poimia, mutta valkovuokoista saisi nautiskella sisätiloissakin.

Kello on vasta 8.00. Univelattomana aamupalalle. :)



Saintpaulia, Paavalinkukka

Tämän kukkasen löysin uudelleen. Saint paulia on vanha kukka. Lapsuuden kotiini se on kuulunut aina. Saintpaulia on kotoisin Itä-Afrikasta, jossa se kasvaa sademetsien aluskasvina. Kasvin luonnonvarainen kasvupaikka kertoo kasvin olosuhdevaatimuksista, jotka ovat lämpö, kosteahko ilma ja osittainen varjo.

Kasvin on tuonut Eurooppaan 1800-luvulla saksalainen paroni von Saint-Paul Illaire. Alun perin kukat ovat olleet tummansiniset, mutta jalostustyön tuloksena nykyisin on saatavilla myös useita punertavia, valkoisia ja kirjaviakin lajikkeita. Itse pidän erityisesti valkoisesta kukasta.                    

 Saintpaulia viihtyy normaalissa huoneenlämmössä. Kasvin valontarve on niin vaatimaton, että sen voi saada menestymään jopa pohjoisikkunalla. Suoraa auringon paahdetta se ei siedä. Saintpaulia vaatii tasaisen, mutta varovaisen kastelun.

Siskoni on loistava Paavalinkukan hoitaja. Hänellä ne aikoinaan  kukki aina. Hänen neuvonsa kukan hoitoon on seuraavanlainen:

• Noin kerran viikossa kastelu

• Lämmintä, melkeinpä kuumaa vettä ja aluslautaselle. Ei juurelle! 

• Juurelle vähän vain ja ainoastaan silloin, kun kukka on todella kuiva. Kasvin juuret vaurioituvat helposti liiasta märkyydestä. 

•  Nypi kuivat, vanhat kukat pois!
  
  
  
  Olen ihastunut tähän kukkaan aivan uudelleen. Ihana perinteinen, kaunis kasvi. Ja siksi juuri niin kiva. Haasteenani on saada pysymään kukka kukassa! ♥