häihin

Saimme koko perhe kutsun häihin. Olimme hyvin ilahtuneita, että lapsetkin pääsevät. Ihanaa on lapsen kokea pienen ihmisen näkövinkkelistä häät... morsian on kuin prinsessa, sulhanen kuin prinssi. 

Itse muistan lapsuudessani koetut häät hyvin tarkasti. Heidän kampaukset, puvut ja melkein jopa päivämäärät.

Muistan, kenellä oli kruunu, kenellä tiara, ja miten eräs sulhanen kiekaisi hauskasti jännityksissään "tahdon".

Kutsut ovat mielenkiintoisia. Ne kertovat jotain pariskunnasta, heidän mausta, ja heistä jopa ihmisinä.

Ne kertovat myös jotain häiden koristuksista ja tunnelmista.

Kutsuun on yleensä panostettu, sitä on mietitty pitkään. Niiden takia jo arvostan sitä erityisesti. Se on kodin kaunis koriste. Sisältää paljon tärkeää asiaa.

Canto dí rosígnolo

Kuuntele satakieltä, 

joka suloisesti laulaa.

Kuka lieneekään antanut sille

niin paljon henkevyyttä, niin paljon ääntä

tuohon pikkuiseen nokkaan.

Ja opettanut sen hengittämään musiikkia.

Milloin hitaasti, 

milloin kiirehtien, milloin kootusti, milloin ripotellen.

Kuule kuinka se lupaa ja sitten taas kieltää.

Toisinaan se punoutuu ja kietoutuu, joskus päästää irti.

Jonkin aikaa se kuikailee itsekseen

ja sitten levittää laulunsa ilmoihin.

Kirkkaasti ja täyteläisesti, 

raskaasti ja ohuesti, kiiveten ja laskeutuen, 

pidätellen, irtipäästäen, 

kiristyen ja pehmentyen.

Kaiken tämän voi tehdä vain

r a k k a u s.