tiistaina, huhtikuuta 23

löytöjä

Siitä on vuosi, kun viimeksi tavattiin.
Uskollisesti te aina näyttäydytte, ja ihastutatte.
Annatte toivoa tulevasta lämmöstä.




Lämpöä sitä kaipaa, ei paahtavaa aurinkoa.
Nämä ajat ovat ihanaa alkua sille alkukesälle, jolloin
ilma on raikasta, mutta ei kuumaa.
Ja on helppoa hengittää.



5 kommenttia:

  1. Niin kauniita kukkia. Täällä en ole vielä kukkiin törmännyt. Kovasti tekisi mieli orvokkeja jo istuttaa ruukkuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama mielessä. Nyt vaan pähkäilen, mitä kukkia ne voisi olla. Orvokki kestäisi vielä kylmää, jos niitä päiviä vielä tulee..

      Poista
  2. oi. ne ovat niin uskomattoman sinisiä kaiken sen kuolleen heinän ja harmaan maan keskellä. ihana löytö. se aina sykähdyttää.
    meillä mökillä on pieni mätäs sinivuokkoja, se oli äidin silmäterä...aina niitä ihasteli ja muisti kertoa että nyt kukkivat sinivuokot.
    nyt en tiedä vieläkö nousevat...toivottavasti!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Ja se, että heti kun lumet ovat sulanneet ja aurinko alkaa lämmittää, niin sieltä ne alkaa aina kurkkimaan. Viehättäviä ja pysäyttäviäkin.

      Tuollaiset muistot ovat niin <3! Näen silmissäni sen "kuvan", äitisi katselee niitä. Kaunis kuva!

      Poista
    2. Tässä lähellä on yksi "sinivuokkometsä", joka on aivan sakeana niitä. Satumainen paikka. Alkaa aina laulattaa. :):)

      Poista