hei hei kesä

Tätä kuvaa katsoessa, tulee väistämättä kaiho mieli.

Onko kesä oikeesti takana, täytyykö nyt viimeistään jättää hyvästit.

Kesä, se vuodenaika, jota aina niin kovasti odotetaan ja joka aina yllättääkin lyhykäisyydellään.

Se on kuin piristysruiske monelle suomalaiselle. Minulle ainakin. 

Kesä on tavallaan niin vilkas. Aina uusia tuulia tuova, mutta myös kauniin perinteikäs. Ja iloinen. Paljon iloisia värejä, lämpöä. Jälleennäkemisiä, kaukana asuvien kohtaamisia, joita talvella muistellaan.

Hyvin tärkeä vuodenaika. Niin lyhyt vain, siksi varmaankin se piristysruiske.

 

Syksyyn nyt. Sen tajuaminen haikeuttaa aina. Vaikka se onkin ihan kiva ja hyvä asia.

 

Astutaan sisätiloihin. Kynttilät liittyvät iltaseuraksi. Lämpöä haetaan sisältä. Lankakerät ja lukemattomat kirjat, hyvä musiikki, viltit kutsuvat.

Syysilman kuulaus ja raikkaus ovat jotain aivan erityistä, luovat aivan oman tunnelmansa. Tekee mieli kutsua ihmisiä kylään ja mennä kylään.

Tästä kaihomielisyydestä huolimatta olen kuitenkin aika valmis vastaanottamaan syksyä. Tämä runo "lohduttaa".:)

 

Syysomenain tuoksu
keltaisten lehtien hilpeä juoksu
kuin anteeksi pyytäin
oomme hetken poissa
mutta palaamme jälleen
kun
lumen valkea vaippa
on käynyt ja mennyt'
siksi
ikävöi kesää en nyt.