Hyvin hyvin kaunis kukka. Sitä on mukava ihastella sisätiloissakin. Pitkin talveakin katsella, kuivatettuina.
Omat kuivatetut olisi jo aika uusia.
Poika hetki sitten sanoi,
"isä, serkkuni 11-vuotias luokkakaveri on kuollut".
Metsästysreissulla vahinkolaukaisuun.
Poika oli siis se, josta lehdestä luin aiemmin. Tapaus tulikin lähelle.
Kuinka monella on nyt suru.
Perheellä. Niillä nuorilla koululaisilla. Yhtäkkiä kaverin pulpettipaikka onkin tyhjä. Hiljaiseksi, sanattomaksi asettaa. Kaikki voi tapahtua niin äkkiä.
Siksi juuri, katsotaan ympärille. Iloitaan ja arvostetaan. Rakastetaan ja välitetään. Pysähdytään.
Annetaan aikaa.
voimia:( tuo pojan kuoleman suru koskettaa laajalla alueella:(
VastaaPoistaOli surullisia nuo tapahtumat.
VastaaPoistaSyyshortensia on uskomattoman upea.
Tänään Hesaria lukiessani tuli vastaan runonpätkä. Netistä etsin koko runon. Blogisi tuli mieleen, ja se kun kerroit viikonloppuna omista ajatustunnelmistasi tuomiin liityen. Eino Leinollakin on virinnyt tuomista ja sen tuoksuista ajatuksia:
VastaaPoista-----
Mä lykkään purteni laineillen
ja järven poikki sen ohjaan
ja lasken salmia saarien
tuon pienen poukaman pohjaan.
Ja rannalla lahden tyynen sen
on tuoksuva tuomilehto,
koti peippojen, kerttujen keväisten
ja laulujen, tuoksujen kehto.
Mut varjossa lehdon vilppahan sen
on neitonen tummatukka,
mun leppäkerttuni keväinen,
mun lauluni, lempein kukka.
-----
Mutta syyshortensiat ovat kyllä niin kauniita!
Kaunista syksyä!
T:Nannu
Kiitos Nannu!! Olipa ihana saada tuo!:)
VastaaPoista